Muutoksen tuulia

Mikä elämässä on pysyvää? Muutos. Eräs läheinen sanoi minulle taannoin, että taidankin olla aika levoton luonne. Voi se niinkin olla, itse koen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä rohkeammin uskallan päästää irti asioista, ihmisistä, tilanteista, mitkä eivät tunnu enää hyvältä tai niihin tulee jotain sellaista energiaa, mikä ei palvele. Kun alan tuntea levottomuutta, tiedän, että on tarve muuttaa jotain tai joku muutos on tulossa, halusin tai en. Levottomuus itsessäni kertoo siitä, etten ole oikeassa paikassa.

Ei minun ajatukseni todellakaan alkuvuodesta ollut, että loppuvuodesta teenkin töitä ihan muualla kuin minne huhtikuussa muutin. Kesällä alkoi energiat muuttua, yhtäkkiä oli selkeä tarve muuttaa nimeni takaisin Vesteriseksi ja sen jälkeen oli aika nopeasti myös selvää, että toiveistani huolimatta, en voi jatkaa työn tekoa enää Sibeliuksentiellä. Päätös oli helppo, vaikka kaikki siihen liittyvä onkin ollut haasteellista.

Päätin ottaa tavallaan aikalisän kaiken keskellä. Yrittäjyys on tänä vuonna haastanut enemmän kuin koskaan 12 vuoden aikana enkä vieläkään ole varma, miten kauan haluan olla yrittäjä. Kuitenkin katsellessani palkkatöitä, nousee heti olo, ettei ainakaan nyt. Keikkaluonteisesti mahdollisesti.

Työtila kotonani tuntuu nyt aivan valtavan ihanalta. Huoneeseeni on erillinen ovi, joten saan pidettyä työhuoneen erilllään kodistani. Toki erillistä vessaa ei ole, joten sinne saat piipahtaa kotiimme ja samalla hyväksyn, että näet elämää, kuulet ääniä, ehkä kohtaat koiran tai rakkaitani. Samalla saan havainnoida omaa unelmaani kodista, minne kaikki ovat tervetulleita. Onko se edelleen sitä, mikä kutsuu.

Olen tosi onnellinen tällä hetkellä. Vaikka elämässä tuntuu tapahtuvan koko ajan kaikenlaista, päästän irti nuoristani joka päivä uudella tavalla ja pohdiskelen, mitä vielä elämältä haluaisin, niin tässä hetkessä, on hyvä olla. Hoitohuoneessa on hyvä energia, se on pieni, turvallinen pesä. Olet niin lämpimästi tervetullut.