Herkkä elämän tutkiskelija
Olen 47-vuotias nainen, kahden ihanan nuoren äiti, ystävä, sisko, lapsi, puoliso. Osteopaatti ja koulutettu hieroja.
Oman elämäni suunta alkoi vahvasti muuttua vuonna 2010, kun hyvä ystäväni sairastui ALSiin ja havahduin todella elämän rajallisuuteen. Miten itse haluaisin loppuelämäni käyttää? Mitä jos huomista ei tulisikaan?
Tämän elämän ainutlaatuisuuden äärellä sanouduin palkkatyöstäni irti loppuvuodesta 2011 ja hyppäsin tuntemattomaan. Opiskelin hierojaksi, perustin yrityksen ja rakastin ensihetkestä uutta elämääni ja työtäni. Haasteineenkin.
Vuonna 2017 yksi elämäni isoimmista kriiseistä, avioero, pakotti uudestaan pohtimaan elämäni suuntaa. Oliko jotain mitä lykkäsin oikeaa hetkeä varten? Olinko onnellinen? Päätin toteuttaa jo vuosia kyteneen haaveen opiskella osteopaatiksi. Samalla kun sain lisää oppia kehon, mielen ja sielun kokonaisuudesta koulun penkillä, elin todeksi kaikkea sitä omassa elämässäni. Tutustuin itseeni reilu nelikymppisenä naisena ja havahduin mm. siihen, että tajusin olevani erityisen herkkä ihminen.
Lopputyöni tein aiheena "Erityisherkän matka kehoon ja mieleen osteopatian avulla" ja valmistuin osteopaatiksi keväällä 2022 mutta matkahan ei lopu koskaan, vaikka perillä ollaankin koko ajan.
Haluan katsoa maailmaa aidon avarakatseisesti. En kuvittele tietäväni, haluan ymmärtää. Hyväksyn vajavaisuuteni ihmisenä ja koen, että voin oppia jokaiselta jotain päivittäin. Jokaisella meillä on oma polkumme kuljettavana ja olen kiitollinen, että omana suunnannäyttäjänä voi toimia osteopaattinen filosofia. Olemme kokonaisuus, keho, mieli ja sielu. Se mielessä tätä matkaa nimeltä elämä kuljen.
Olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta, niin vastaanotollani kuin elämässä yleensä. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää, myös niistä vaikeimmista. Ehkä kohtaamme jossain kohtaa.
Olemme kokonaisuus, keho, mieli ja sielu.
