Ajatuksia vuoden alkuun

Pää pursuaa kaikkea. Ideoita, suunnitelmia. Huolia, murheita. Ja kuitenkin toivoa ja rauhaa entisestään. Vuosi 2024 oli minulle aikamoinen muutosten vuosi ja viimeinen pari kuukautta toi elämässä eteen paljon kiirettä, terveyshuolia, taloushuolia, monenlaisia haasteita. Se väsytti mutta ennen kaikkea nosti pintaan sitä, mikä ei välttämättä nouse irti päästettäväksi ilman haasteita.

Käsittelin jälleen kerran itseäni eri valossa. Eronneena naisena, äitinä, lapsena, sisarena, ystävänä ja kumppanina nykyiselle ja toivottavasti ikuiselle rakkaudelle. Ja sitten vielä yrittäjänä, hoitajana. Millainen ihminen haluan olla? Mitä en vielä ymmärrä menneestäni? Mikä kutsuu minua yrittäjänä.

En ole koskaan oppinut asioita vain teorian kautta, siksi pyrin yritystoiminnassanikin tuomaan ihmisten avuksi sen käytännön kokemuksen minkä olen saanut. Niin teitä hoitaessani kuin omaa elämääni eläessäni. Mitä olen oppinut ihmisenä, mitä ihmisyydestä, mitä kehosta, mielestä ja sielusta.

Pohdin haluanko hoitaa kaikkia? Tuli vahva tunne, että on mentävä enemmän ja enemmän sitä kohti mikä itsessäni tuntuu oikealta. Tänä vuonna olen hoitajana oppinut olemaan miellyttämättä, vaikka kuuntelenkin mielelläni asiakkaiden toiveita. Tapani hoitaa on aina pehmeä. En usko oman kokemukseni vuoksi kivun kautta hoitamiseen, koviin otteisiin. Mutta koen, että useinkin keho kaipaa kyllä mobilisoivaa liikettä. Siksi klassisen ostepatian Body Adjustment- kehon perusviritys tuntuu edelleen itselleni parhaalta pohjalta hoitoihin. Sen ympärille teen aina yksilöllisen hoidon. Toisinaan keskittyen hermostoon ja hengitykseen, toisinaan hoidan hyvinkin biomekaanisen mallin kautta luustoa ja lihaksistoa.

Huomasin syksyllä, että koen epävarmuutta aivan pienimpien kanssa. En ihmisenä mutta hoitajana. Olen hyvin vähän hoitanut vauvoja, vaikka olen aikanaan käynyt jo hierojana erilaisia kursseja ja itsekin pitänyt vauvahierontakursseja. Pohdittuani tätä itsessäni noussutta epävarmuutta, oli muutama vaihtoehto. Joko opiskella lisää ja kutsua asiakkaiksi lisää vauvoja tai keskittyä isompiin. Päädyin jälkimmäiseen ja jatkossa hoidan vain kouluikäisistä ylöspäin. Lasten ja nuorten kanssa olen vahvuusalueellani ja olen paljon hoitanutkin alakouluikäisiä ja sitä vanhempia. Toisaalta asiakkaissani on varsin paljon iäkkäämpiä ihmisiä ja huomaan, että pystyn parantamaan elämänlaatua paljonkin, vaikka tietyt elämän realiteetit alkavat tulla vastaan.

Havahduin menneenä syksynä myös siihen, että oli tarve vielä palata omaan avioerooni. Tehdä jotain irti päästämistä mikä oli vielä jäänyt tekemättä ja aiheutti vaikeuksia syventää nykyistä parisuhdettani. Ymmärsin myös, että olen työstänyt eroani ja sitä kautta itseäni hyvin pitkälti kehon kautta, osteopatian avulla. Haluan auttaa jatkossa ihmisiä eron hetkellä, tiedän, että minulla on siihen paljon annettavaa, näkemystä, vinkkejä, toivoa. Tulevana syksynä pääsenkin vetämään terapeutti-ystäväni kanssa retriitin eronneille naisille. Minä tuon mukaan enemmän kehollisuutta ja hän terapeuttina toisenlaisen kulman. Ajatuksenamme on hyvä ero mikä johtaa parempaan itsetuntemukseen ja sitä kautta onnelliseen elämään. Tämä taas mahdollistaa sen, että jatkossa mahdollinen uusi suhde voi kukoistaa eri tavalla ja syventyä aina vaan lisää.

Ja mitä tulevaisuus tuokaan tulleessaan sen suhteen, että parisuhteet voisivat paremmin? Niin paljon ajatuksia tästä, että saakoon oman tekstinsä.

Muutenkin aion kirjoittaa tänä vuonna enemmän. Kun huolet valtaavat mielen, kun harjoittelen lapsistani irti päästämistä, luottamista omien siipien voimaan, vaikeiden aikojen läpi hengittämistä, kirjoittaminen on minulle omanlaista terapiaa. Ehkä tekstini auttavat jotain toista samankaltaisia tunteita läpikäyviä. Mutta ainakin se auttaa itseäni.

Jatketaan tästä pian. Nyt sytytän kynttilät hoitohuoneeseen, istun hetken hiljaa, lähetän rakkautta maailmaan ja asiakkailleni, joita tänään saan hoitaa. Olet lämpimästi tervetullut hengähtämään hetkeksi, kehon ja mielen parhaaksi.