Auton katsastuksesta valoon

Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen. Tiedättekö miten auton katsastus liittyy tähän? Kattokaapas kun tajusin, miksi se ahdistaa mua aivan valtavasti. Oli taas se aika vuodesta ja jarruttelin ajan varaamista milloin mistäkin syystä. Lopulta sitten sain ajan varattua, itse asiassa hengitysharjoituksen ja kylmän suihkun jälkeisessä euforisessa tilassa. Siitäpä lähtikin ajatukset laukalle. Tajusin, että mulle auton katsastus tuntuu siltä, kuin itseäni arvioitaisiin. Että jos autoani ei hyväksytä, se tarkoittaa samaa kuin, että olen huono ihminen. En osaa edes omistaa autoa.

Josta sitten pääsin leppoisasti sellaiseen ajatuskierteeseen, etten tietenkään osaa mitään muutakaan. Olen siis epäonnistunut aivan kaikessa. No, melkein siinä paniikkikohtauksen sain itselleni aiheutettua. Katsastusmies oli varsin ystävällinen ja lempeä. Hän ei lainkaan katsonut, että minulla oli rikkinäiset verkkarit sinne mennessä. Ei arvioinut takkuista tukkaani eikä muutamaa ylimääräistä kiloani. Ei kysynyt, olenko ottanut aamuvitamiinit, tehnyt jumpat ja ollut hyvä ihminen.

Hän sanoi, että muutama juttu pitäisi hoitaa autossa kuntoon, jarruvalo ei toisella puolella toimi ja pakoputki pikkusen vuotaa mutta kyllä se hyväksytty on autosi ajoon silti. Ja niin me Nissanini kanssa oltiin taas yhtäkkiä yhteiskuntaan kelpaavia.

Oi hyvää päivää sentään. En nyt sano, että lapsuuden perheessä oltaisiin ajateltu, että auto kertoo sen millainen ihminen olet mutta onhan meillä ollut kaikenlaista haastetta autojen kanssa ja meidät on monesti pelastanut sukulaismies, joka automekaanikkona hoiti automme.

No nyt kun olen saanut valoon tämän ajatuksen, niin ehkä ensi vuonna auton katsastus tuntuu ihan auton katsastukselta eikä itseni arvioimiselta. Toivon niin.

Välillä sitä väsyy siihen, että lähdettyään itsetutkiskelun tielle, ei siitä tunnu tulevan loppua. Arkku mikä tuli avattua joskus aikanaan, onkin pohjaton. Miksei kukaan kertonut siitä?

Vaikka olen jättänyt uutiset viime aikoina katsomatta, ei maailman tilanne ole myöskään jäänyt epäselväksi. Tunnen vahvasti ja toisinaan maailman paino istahtaa rintakehälleni ja herättyäni meinaa ahdistus vallata minut. Olen pohtinut paljon, miten näistä ajoista selviäisi parhaiten. Miten onnistuisi luottamaan siihen, että on paljon hyvääkin? Että elämä on kuitenkin kaunista ja elämisen arvoista, kaiken pahuudenkin rinnalla.

Vastalääke kaikkeen kauheaan ei itselleni tunnu (enää) olevan se, että toisin jatkuvasti esille niitä kurjia asioita. Pohdin mieluummin mikä minusta maailmaa vaivaa. Ahneus? Omahyväisyys? Oikeassa olemisen tarve? Ja miten itse käyttäisin vastalääkettä.

Miten osaisin jakaa siitä hyvästä mitä itse olen saanut. Miten osaisin pysyä rakkaudessa silloinkin, kun en ymmärrä jonkun ajatuksia. Mitä minä voisin tehdä, jotta maailma olisi edes vähän valoisampi paikka.

Mulla on mm. sellainen ajatus, että on mukavampi tehdä yhdessä kuin yksin. Jos vaikka minulla on rahaa kahteen leffakäyntiin, tarjoan mieluummin sen toisen jollekin ystävälle kuin käyn itse kaksi kertaa. Vaikka en omista paljon, jos oikeastaan mitään (paitsi sen hiivatin auton 😊) niin mulla on kuitenkin enemmän kuin monella. Mulla on riittävästi jakamaan myös muille. Jos ei aina muuta niin halaus, hymy ja lämmin kosketus.

Mitä sulla olisi jaettaa tämän maailman hyväksi? Naapurin, ystävän, työtoverin? Ihan jokaisella meistä on mahdollisuus pyrkiä tekemään tästä maailmasta parempi.

Voisitko tänään antaa kaksi minuuttia ajastasi ja lähettää valoa ja rakkautta heille, jotka kulkevat pimeässä? Voisitko ottaa haastavan harjoituksen ja lähettää sitä sellaiselle, jota et voi sietää tai jonka koet olevan sinulle jotain velkaa, ihan vaikka vain anteeksipyynnön.

Jos koet, että maailmassa on liikaa ahneutta, voisitko jakaa omastasi. Jos koet, että rakkaudettomuus on syy pahuuteen, voisitko jakaa rakkautta. Voisitko itse luopua jostain, jotta hyvän määrä tasapainottuisi ihmisten välillä.

Tai ehkä juuri sinä olet se, joka tarvitsee nyt rakkautta osakseen. istu alas, hengitä syvään. Sinä olet arvokas sinuna. Sitä ei määrittele se, millainen auto sinulla on tai onko sinulla lainkaan autoa. Ei se, oletko kroonisesti sairas, etkä kykene siihen mitä usein meiltä vaaditaan. Ei se, millainen taloudellinen tilanteesi on. Jokainen meistä on yhtä arvokas ja jokainen meistä voi muuttaa maailmaa parempaan. Aloitetaan itsestämme <3