Terkut Salla Vesteriseltä

Terveisiä Salla Vesteriseltä.

Elkääpä ihmetelkö, kun vastaan tuleekin Monosen sijaan Vesterinen. Olen ilolla ollut Mononen tähän asti, on tuntunut eronkin jälkeen hyvältä pitää lasten kanssa sama nimi. Viime aikoina kun olen huomannut, että lapset eivät olekaan enää aivan pieniä ja toinen humpsahti jo täysi-ikäisyyden rajapyykin yli, niin olen pohtinut kuka oikein olen.

Vesteriseksi synnyin mutta olenko Vesterinen. Nimi on peräisin isäni isältä jota en ehtinyt tässä elämän fyysisyydessä tavata mutta ei liioin oma isänikään. Oma Erkki Vesterinen kuoli sodassa ennen kuin mummoni sai tietää odottavansa isääni. Minä sain kyllä isän puolelta vaarin, joka oli aivan omani, vaikka emme verisukulaisia olleetkaan. Isälläni pidettiin oman isänsä nimi ja sen sain minäkin.

Nimeä ja itseäni pohtiessa olen miettinyt, ottaisinko ihan uuden nimen. Mutta kuka sitten olisin? Äitini tyttönimen mukaan Tervo? Mummoni tyttönimen mukaan Erjama? Tai jotain aivan uutta?

Kunnes eräänä päivänä minulle vahvistui, että olen todellakin Vesterinen. Tunnen juureni molempien vanhempieni puolelta, tunnen syvää kiitollisuutta esivanhemmistani. Ja tunnen todellakin, että olen Vesterinen.

Teki tosi hyvää pohtia tätä rauhassa. Tuntuu hyvältä olla Salla Vesterinen ja tutustua itseeni taas uudestaan.